”Villen ja Joukon tiet risteytyivät vuonna 1999, kun Lehtolaa pyydettiin kuvaamaan HIM:n toisen levyn kansikuvaa. Razorblade Romancestätuli bändin myydyin levy. Samana vuonna Lehtola aloitti Merkitty iho -valokuvasarjan.”
Muistaakseni tämä sarja sai alkunsa siitä, kun Jouko kävi jossakin Lahden suunnalla kuvaamassa Tommi-nimistä kaveria Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen juttuun. Palattuaan Jouko puhui Tommista tuntitolkulla. Joukon kävi sääliksi tämä kaveri, joka oli tatuoinut itsensä päästä varpaisiin, usein joko ollessaan kännissä tai istuessaan vankilassa – ja saanut likaisesta neulasta B-hepatiitti (tai C tai sekä että, en enää muista) tartunnan, joka oli jo tuhonnut suurimman osan hänen maksastaan. Tommi tiesi kuolevansa pian, hän asui pienessä mökissään syrjässä ihmisten katseilta. Tommin muisto ei jättänyt Joukoa rauhaan.
Muistan Joukon olleen myös jollakin tapaa lumoutunut näistä ihmisen itse itseensä tekemistä merkinnöistä. Hyvin pian Tommin jälkeen hän päätti lähteä kuvaamaan lisää tatuoituja ja lävistyksin ruumiinsa koristelleita ihmisiä. Joukoa ei kuitenkaan niinkään kiinnostanut se, miksi nämä ihmiset ottivat itseensä tatuointeja ja tekivät lävistyksiä, vaan ihan puhtaasti esteettinen näkökulma: ihmisen oma ruumis taiteen kohteena ja pohjana.
En muista tarkkaan jokaiseen eri kuvaan liittyvää tarinaa, mutta kuvauspaikkojen valinnoissa Jouko kyllä mietti aina teemaa (tatuointi) ja sen hänessä herättämää mielikuvaa tilasta. Esim. Kalevala-teema meren äärellä Lauttasaaressa, Miika ja kaverit ”metsärituaalissa”, Ville Kämp-hotellin sviitissä jne. Ja mikäli kuvattavilla oli jokin erityinen harrastus (autot, koirat, ompelu, sarjakuvat), niin hän halusi tuoda myös tämän kuvissaan esille. Uskoakseni siksi, että halusi näin syventää kuvassa olevan henkilön tarinaa. Ja sitten oli tietysti myös tuo, Joukon sanoin, ”liikuttava Wallu”, ns. ”kova jätkä” ÄITI tatuointi rinnassaan yksin baaripöydässä.
Jaana Novitskij